I wanna be tiny for u, for them, for mysefl

En paina vieläkään 56 kiloa. 2 viikkoa sitten asetin sen ittelleni viikkotavotteeks.

Im a failure

Tänään aamupaino 57.2...

onhan se laskenu, 

muttei tarpeeks...

Viime postauksesta on taas aikaa, mulla ois niin paljon kirjotettavaa, miks tä on näin vaikeeta. 

Oon miettiny kaikee mitä haluisin tänne kirjottaa, mutta aina kun avaan tietokoneen ja ryhtyisin kirjottamaan, päässä pimenee, unohdan kaiken mitä olin suunnitellu kertoo... 

Helpottuuko tää kokemuksen karttuessa?

Oon saanu jo muutaman lukianki, kiitos paljon teille, se merkitsee mulle enemmän ku uskottekaan! :)

Ei oo vaikee huomata kuinka pakkomielteinen oon hoikkien reisien suhteen! :')

Näin eilen ihastustani, vietin illan sen kämpällä... tykkään siitä niin paljon!

Mut me ollaan kavereita.

En tiedä mitä se tuntee mua kohtaan, välillä oon aivan varma että sekin . Se kattoo mua pitkään ja tökkii mua, härnäilee ja kiusaa, niinku pojat yleensä. :)

Ymmärrän kyllä ettei se voi juuri enempää tehä, sillä on kuitenki niin paljo menetettävää jos se mokaa mun kanssa. Onhan se myös mun isoveljen paras kaveri.

Ehkä mun pitää vain uskaltautua kertomaan tunteistani.

Pian.

Did it!

Lauantain aamupaino 58,1! Paremmin meni kun mitä osasin odottaa, 58,5:kin ois kelvannu, mutta wau! Oon niin onnellinen, vaikka muutos ei viel ulkosesti näy, on tosi palkitsevaa saada edes jotain todisteita edistyksestä!

Nyt alkaa kolmas viikko niukennetulla ruokavaliolla, oon puolittanu kaiken mitä ennen tapasin syödä, vihdoinkin oon sen tajunnu. Ärsyttää, jos oisin jo kesälomalla tajunnu vähentää syömisiäni, voisin olla nyt ainaki 5 kiloo kevyempi!
Mutta yritän silti pysyä positiivisena, eihän tässä tavallaan mitään kiirettä oo, kun en oo asettanu itelleni mitään päivänmäärää milloon pitäis olla tavoitepainossa.
Tietysti haluan laihtua mahdollisimman nopeesti, ja jos kevennyn tähän tahtiin näillä syömisillä ja liikkumisilla, ei mul oo mitään hätää... En vaan jaksais odottaa!

Oonko liian innokas jos asetan ens viikonlopulle tavotepainoks 56,jotain? En tiedä, mutta siihen mä aion tähdätä!

Lisämotivaatiota tuo iskän ja mun viime viikonloppuna lyömä veto siitä, kumpi jaksaa kuukauden kuluttua juosta pidempään. Voittaja saa toiselta 100 euroa.
Mun isä on pullea lähes viiskymppinen ukko, joten mun pitäis olla lähes varma voitostani, mut en vaan millään pysty, oon ihan kauhuissani! Iskä on aika kilpailuhenkinen ja se voi yllättää, sillon kuitenki kuukausi aikaa treenata ittensä kuntoon.
Häviö tuntuis niin pahalta etten pysty edes kuvailemaan, eikä mulla oo varaa hävitä. Oikeesti, tartten rahani itte!
Mutta tosiaan, tään vedonlyönnin siivellä voi käydä extralenkeillä ilman että äiti alkaa epäilemään mitään, täytyyhän mun kasvattaa kuntoa! (;


Seuraavaan päivitykseen vartalokuvat ja enemmän infoa mun tavoitteista!